Kaikilla lapsilla ei ole edes syntymästään lähtien ole
tasa-arvoisia elämän edellytyksiä. Perheessä saattaa olla alkoholi- tai
mielenterveysongelmia, tai yksinhuoltajuudesta johtuvia toimeentulovaikeuksia. Myöhemmin
lapsen huolenpidon puute tai häiriökäyttäytyminen voivat johtaa huostaanottoon.
Pienituloisilla perheillä on muita vähemmän edellytyksiä osallistua nuoren
varoja vieviin harrastuksiin
Tutkimuksissa on havaittu, että äidin koulutustaso vaikuttaa
lapsen koulumenestykseen ja -halukkuuteen. Suomessa on noin 50 000 nuorta
ilman työ- tai koulutuspaikkaa, ja nyt koulutuksestakin ollaan karsimassa..
Viimeistään silloin syrjäytymiskierre alkaa. Alhaisempien tuloluokkien nuoret
juovat ja polttavat ikätovereitaan enemmän ja käyttävät myös huumeita.
Nuorten mielenterveyspalvelut toimivat yhä huonommin,
koulukuraattorien ja -psykologien virkoja vähennetään ja luokkakoot
kasvavat. Erityisopetusta vaativat nuoret integroidaan suuriin opetusryhmiin,
joissa heidän erityistarpeitaan ei voida huomioida.
Nuorten syrjätymisestä puhutaan paljon presidenttiä myöten,
mutta missä tulee olemaa konkretia.
Aikuisten eriarvoistuminen jatkuu yhä, eikä sen
katkaisemiseksi ole poliittista tahtoa. Sen ilmenemismuotoja ovat
pienituloisuus, sosiaaliturvan puutteellisuus, edullisten asuntojen puute tai
pahimmillaan asunnottomuus. Asunnottomia on Suomessa vielä useita
tuhansia. Pienten edullisten asuntojen puutteessa ihmiset joutuvat matkustamaan
pääkaupunkiseudulle pitkiäkin matkoja päästäkseen työpaikoilleen. Asuntoja
ei enää haluta rakentaa pienituloisille, kilpaa käydään hyvistä
veronmaksajista.
Työttömyys on yhteiskuntamme suurimpia ongelmia, mikä
koettelee yhä useampia. Pitkäaikaistyöttömyys on lohduttomuudessaan tila, josta
ei useimmiten ole ulospääsyä. Ikää on yleensä jo kertynyt, työkyky on mennyt ja
elämäntapa on raunioittanut monen. Terveyserot ovat suuret. Pienituloisten
eliniänodote on jo seitsemän vuotta lyhyempi kuin parempiosaisten. Työssäkäyvät
ovat yleensä terveempiä, heillä on toimiva työterveyshuolto tai varaa
yksityiseen terveydenhuoltoon. Julkinen sektori on kriisissä.
Moniongelmaiset potilaat kuormittavat lääkäreitä, joista yhä useampi siirtyy
yksityiselle puolelle. Terveydenhuollon yksityistämistä perustellaan
valinnanvapaudella, mutta onko sitä pienituloisella?
Köyhällä vanhuksella ei ole paljon odotettavaa.
Hyvätuloisille on korkealuokkaisia hoivakoteja, joissa heillä on
saatavilla monenlaisia palveluja ja virikkeitä. Ne, joilla on varaa,
voivat käyttää yksityisiä koti- ja-sairaanhoidon palveluja. Nyt on ollut
kuumana keskustelun aiheena hoitohenkilöstön riittävä mitoitus tai panostus
kotihoitoon. Olipa kysymys kummasta tahansa, vanhusten hoito on
laiminlyöty, vaalikaudesta toiseen tehdyistä lupauksista huolimatta. Kun rahaa
ei ole tarpeeksi, priorisointi tulee yhä tärkeämmäksi.
Eriarvoisuuden ei voi antaa jatkua. Yhteiskunnan
solidaarisuus on hävinnyt, yksilökeskeisyys, omasta hyvinvoinnista
huolehtiminen on lisääntynyt. Tämä on porvarillisen politiikan seurausta.
